Ympäristönsuojelulain valmistelu etenee

Ampumaharrastusfoorumi lähetti tänään Ympäristöministeriölle kannanottonsa ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista.

Maassamme on ympäristöluvanvaraisia, toiminnassa olevia ampumaratoja noin 800 kpl, joilla on moninkertainen määrä erillisiä lajiratoja. Uusi ampumaratalaki (763/2015) määrittelee vähäisen ampumaradan radaksi, jolla on tarkoitettu ammuttavaksi enintään 10 000 laukausta vuodessa. Lain perusteluissa vähäisiksi määriteltyjä ampumaratoja arvioidaan olevan suuri osa luvanvaraisista. Pääosa ampumaradoista on metsästys-, harrastus- ja urheiluseurojen ylläpitämiä. Puolustusvoimilla on noin 50 ampumarataa, joilla sijaitsee noin 200 lajirataa. Ampumaratoja on myös rajavartiolaitoksella, poliiseilla ja reserviläisillä sekä kunnilla. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ampuminen ja taitojen kehittäminen voi tapahtua valvotusti sille tarkoitetulla ja suunnitellulla alueella. Ampumaradoilla suoritetaan myös lakisääteisiä ampumakokeita. Suomessa aseen hallussapitolupa on arviolta noin 700 000−800 000 henkilöllä ja lupia yhteensä noin 2 miljoonaa kappaletta.

Ympäristönsuojelulain 6 § edellyttää, että toiminnanharjoittaja on selvillä toimintansa vaikutuksista ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ampumaradan ympäristöluvan perustaksi suoritetaan normaalisti melumittaus ja/tai melumallinnus ja hankitaan selvitys pohjavesitilanteesta. Jos on kyse jo käytössä olleesta ampumaradasta, selvitetään myös maaperän sisältämien haitta-aineiden sijainti ja määrät. Melun, pohjaveden tilan ja rata-alueen haitta-aineiden seurannasta ja näitä koskevista toimenpiteistä annetaan lupamääräykset. Luvan myöntämisvaiheessa ampumaradan ympäristöllinen tilanne tiedetään. Ennakollinen valvonta on kunnossa.

Ampumaradan toiminnan aikainen valvonta ja sitä varten ympäristöluvassa määrätyt mittaukset ja tutkimukset tulisi sitoa mitattavan tai tutkittavan seikan aiheuttamaan ympäristölliseen riskiin. Tilanne kehittyi myönteiseen suuntaan, kun YSL 71 § kumottiin (423/2015; voimaan 1.5.2015) ja täysimittaiset määräaikaiset lupatarkistukset poistuivat.

Kannatamme Ekroosin ja Warstan linjauksia selvitysvelvollisuuksia koskevien määräysten antamisesta (Ekroos & Warsta 2009). Yleistä ympäristötietoa ei velvoiteta toiminnanharjoittajaa tuottamaan ja hankittavan tutkimustiedon kustannusten ja tiedon tuottaman hyödyn suhdetta punnitaan määräystä harkittaessa. Jos tutkimus määrätään, sen tuloksien perusteella on myös tehtävä päätös. Pelkkä YSL 6 § ei ole riittävä peruste jatkuvalle tutkimuskierteelle. YSL 167 §:n velvoite valvonnan perustamisesta riskien arviointiin on kannatettava. Sen kautta päästään oikeaan laatuun ja kustannustehokkuuteen.

Lausunto kokonaisuudessaan on luettavissa täältä: AHF__lausunto_YSL3_vaihe20160307

Suuret kiitokset nopealla aikataululla tehdystä työstä kuuluvat Tapio Hänniselle ja Lotta Jaakkolalle.

MTa